Outoja sääilmiöitä ja Pihlan elämää

Viimeisin kuukausi on ollut viileä, vaikka kevät on jo edennyt sille asteelle että puissa on lehdet. Lähes joka päivä on tarvinnut takkia ja hanskoja eikä pipokaan olisi ollut pahitteeksi.Onneksi otin mukaan vettä ja tuulta pitävän takin. Jopa maaliskuu oli täällä lämpimämpi ja aurinkoisempi. Eilen päivällä paistoi hetken aikaa aurinko, mutta kaupungilta tullessani sain kunnon raekuuron niskaani. Tänään taas oli ukonilma. No, jos jotain positiivista säästä, niin ainakin ilma on ollut oikein happirikas.

Pihla neiti kasvaa vauhdilla.Rytmi on vähitellen muokkautunut meidän arkeen sopivaksi ja mikä parasta Pihla nukkuu ja syö hyvin! Täällä ollessamme emme ole käyneet neuvolassa,vaan menemme neuvolaan Suomeen tultua. Jo noin kuukauden päivät ollaan käytetty paikallisia 74 cm vaatteita, mitkä on tarkoitettu täällä 1 vuotiaille lapsille. Vauvojen vaatteissa, niin kuin aikuistenkin, ovat paikalliset koot suomalaisia selvästi pienempiä. Pituuttakin on tullut niin, että vaunujen kantokoppa alkaa käydä kohta pieneksi. Täällä on ollut  käyttöä myös kantorepulle.Varsinkin iltaisin Pihlan viihtyessä runsaasti sylissä, olemme käyttäneet kantoreppua kaupungilla liikkuessa. Välillä hän nukahtaakin reppuun pikku torkuille.

Ajoittain sitä  toivoo,että aika hidastaisi kulkuaan ja vauva-aika ei menisi niin nopeaan. Eniten sitä toivoo, että saisi painettua kaikki ihanat, pienet asiat muistin sopukoihin. Erityistä on ollut se,että olemme saaneet nauttia täällä yhdessä olemisesta. Itse pidän erityisesti  hitaista, rauhallisista aamuista. Yleensä Pihla juo aamumaidon n. seiskan maissa, jonka jälkeen otamme usein Pihlan meidän viereen nukkumaan tunniksi pariksi. Siinä kostuu silmäkulma, kun herään ja huomaan pienen nukkuvan tyytyväisenä Arton kainalossa kädessään oma Väiski-pupu.