Pakkausta, pyykkäystä ja järkkäilyä

Viimeinen viikko täällä on mennyt nopeasti. Keskiviikkona kävimme vielä Offenburgissa ja veimme sinne postiin yhden matkalaukun Suomeen lähetettäväksi. Se miksi teimme näin johtui siitä, että Arto luottaa enemmän saksalaiseen postijärjestelmään ja siksi, että sieltä lähettäminen on halvempaa. Nyt meillä on samanverran matkalaukkuja kuin tänne tullessa, joten eiköhän me niiden kanssa selvitä poispäinkin. Perjantaina Arto oli aamupäivän tutustumassa Euroopan neuvostoon ja ihmisoikeustuomioistuimeen. Illalla oli illallinen Suomen suurlähetystössä. Tänne myös minä ja Pihla saatiin ystävällisesti kutsu, mutta emme valitettavasti päässeet iltatoimien- ja yöunien alkamisen vuoksi. Arton ollessa illastamassa ja Pihlan nukkuessa minä tein minun lempipuuhaani täällä ollessa eli luin rauhassa äitiys-ja sisustusaiheisia blogeja sekä katsoin tv-kaistan kautta sarjoja.  Nukkumaan en osannut mennä ennen Arton tulemista kotiin. Jotenkin sitä täällä pelkää vielä normaalia enemmän että jotain sattuu. Iltapäivällä Arton ja Pihlan ollessa kotona lähdin vielä katselemaan maisemia ja päätin mennnä syömään libanonilaiseen ravintolaan, jota Sinin (jumppakaveri salilta) opiskelukaveri oli suositellut. Päädyin kokeilemaan päivän menua jonkin verran tietämättömänä siitä, mitä tulen saamaan. Alkupaloina tulikin hummusta,  falafeleja, libanonilaista leipää ja -salaattia, kuskusia ja jugurttipohjaista minttukastiketta, pääruokana oli lisää alkupaloina olleita herkkuja sekä riisiä ja kasviksia. Jälkkäriksi tuli kupillinen kuumaa vettä tuoreilla mintun lehdillä sekä sokeria. Tämä oli ensimmäinen kerta minulle libanonilaista ruokaa ja hyväähän se oli, varsinkin tahnat ja falafelit!

Tämä päivä on mennyt pyykätessä ja järjestellessä asuntoa siistiksi. Miten sitä sotkua voikaan tulla näin paljon kolmessa kuukaudessa. Sen suurempaa loppusiivousta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, koska vuokranantaja on luvannut sen tehdä ( koska lähdemme viikkoa aiottua aikaisemmin Suomeen). Laukut ovat melkein pakattuna, ainoastaan Pihlan laukku odottaa vielä pakkaamista. Aamupäivällä kävimme vielä Arton kanssa vuorotellen salilla ja nyt on molempien salikortit tyhjät. Alkuillasta kävimme kävelemässä Pihlan matkatessa kantorepussa ja hakemassa ties kuinka monennet kakkupalat lähikahvilasta. Saimme nauttia myös irkkumusiikista, kun kulkueet säkkipilleineen menivät pitkin katuja.

Pihla on oppinut tämän viikon aikana pyörimään napansa ympäri lattialla sekä sanomaan tä-tä-tä äänteitä. Neidin ääntely on kyllä mahdottaman suloisen kuuloista <3Vatsallaan ollaan myös kokoajan niin vaippaa vaihtaessa kuin  omassa sängyssä nukkumaan mennessä. Vaipan vaihtaminen onkin nykyään melkoinen operaatio, joka onnistuu melkein parhaiten sylissä. Pitää varmaan siirtyä housuvaippaan Suomeen tultua.

Ennen kuin minusta tuli äiti

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti.

Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.

En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.

En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,

En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.

On ihmeellistä ja ihanaa olla äiti  rakkaalle Pihlallemme <3

Huh hellettä!

Pihla täytti viime sunnuntaina 6 kk ja  sen kunniaksi neiti päätti lopettaa myös viimeisen "yösyötön" (syötön joka tapahtui puoli seiska-seiskan välillä aamulla). Nyt on menty sitten niin, että herättyä syö aamupuuron ja maidon noin puoli ysin aikaan. Ensimmäinen hammaskin on ihan tuloillaan. Terävä hampaan reuna tuntuu jo sormeen, mutta kunnolla hammas ei ole puhjennut vielä. Kylmät soseet ovatkin nyt maistuneet paremmin, kuin lämmin aamu-ja iltapuuro. Pitää kyllä myös todeta, että pienestä, rauhallisesta sylivauvasta on kasvanut topakka, iloinen, runsaasti jokelteleva ja välillä vaativainenkin vauva <3

Viikko on mennyt nopeaan. Arto oli ke-to Pariisisssa töiden vuoksi ja minä ja Pihla jäätiin kotiin. Päivät menivät nopsaan ja hyvin. Ainoastaan pieniä ongelmia tuli vaunuja kierreportaita ylös asuntoomme raahatessa, mutta onneksi ystävällinen naapuri auttoi ylös mennessä. Niinpä emme käyneet kuin kerran vaunuttelemassa ja muuten mentiin kantorepulla ulos. Kaksi edellistä päivää ovat olleet erittäin kuumia. Keskipäivän ja iltapäivän aikaan ollemme olleet sisällä, jossa lämpötilat ovat olleet siedettäviä ja Pihla on saanut paremmin nukuttua päikkiä. Eilisen hellepäivän päätteeksi,  kävimme maistelemassa tapaksia kampaajan suosittelemassa espanjalaisessa ravintolassa. Maistui hyvältä, mutta täytyy antaa tunnustusta Sari siskolleni, jonka tekemät ovat vielä parempia :)  Tänään sitten ollaankin saatu viilennystä sateiden alkaessa ja mittarin laskiessa n. 20 asteeseen. Huomenna vietetään  ensimmäistä äitienpäivää. Onnea kaikille äideille!

Vähiin käy...

Kotiinpaluu lähestyy kovaa vauhtia ja erityisesti Tiina sitä jo kovasti odottaakin, mutta allekirjoittanutta kiehtoo tällä hetkellä kovastikin Strasbourgin lämpötilat. Tässä on nyt jo useampi päivä menty hyvässä lämpöaallossa ja tänäänkin kolkutellaan ajoittain jo hellerajoja.

Tämän päivän ohjelmaksi valikoitui puistoretki Euroopan Parlamentin takana sijaitsevaan Parc de l'Orangeriehen. Ei kun tramin kyytiin ja pesue matkaan. Puistolla on ikää jokunen sata vuotta ja kokoa enemmän kuin missään aiemmin vierailemassani puistossa. Puistossa oli ranskalaisille epätyypilliseen tyyliin erittäin siistiä ja vihreää. Lisäksi eläinbongauksen tuloksena nähtiin ainakin jokunen haikara pesineen, joutsenia, työhevonen, kilpikonna ja joku tunnistamaton iso vonkale joka pomppi paikallisessa lammessa. Varmaankin kuumuudesta johtuen Pihla-neiti heräsi päikkäreiltään normaalia aikaisemmin, joten puistovisiitti jäi tällä kertaa hieman suunniteltua lyhyemmäksi. Hyvin Pihla tosin jaksoi katsella isän sylissä, kun kierreltiin ihmettelemässä suihkulähteitä, eläimiä ja kukkia. Paluumatkalla suosikki take away- italialaisestamme pitsa ja salaatti matkaan ja hikoilemaan kotiolosuhteisiin.

 

Ranskalaisten eriskummallisuus jaksaa ihmetyttää viikosta ja kuukaudesta toiseen. Viime viikolla sattui taas perustilanne Strasbourgissa, kun eräs musta mies parkkeerasi autonsa keskelle kapeaa katua, avasi ikkunan ja ryhtyi ottamaan yläfemmoja kavereiltaan. Takana oleva kuski siinä aikansa odotteli ja tuuttaili, kunnes kuulumiset oli vaihdettu, ikkuna sulkeutui ja kaveri kaasutteli matkoihinsa. Samaan aikaan tätä ihmetellessäni bongasin kadulla kävelevän naisen, joka kantoi kädessään pyörää kulhoa jossa uiskenteli kultakala. Kuntosalilla taas pyörii usein jamppa, joka laulaa biisejä mukana ja huutelee itselleen suoritusten aikana. Onhan tuo hieman koomisen kuuloista :D

Ensi viikolla lähden Turun kaupungin delegaatiossa Pariisiin ihmettelemään paikallista urheiluakatemiaa. Kyseisessä laitoksessa on koulittu mm. Ranskan nykyiset tennistähdet Tsonga ja Simon sekä lukuisia muita ranskalaishuippuja vuosien varrelta. Hieman haastetta aiheuttaa siirtyminen kyseiseen paikkaan, koska akatemia sijaitsee parikymmentä kilometriä Pariisin ulkopuolella ja viereiset asuinalueet eivät todellakaan ole maineeltaan ihan parhaita. Taidan siis ottaa junan CdG:n lentokentälle ja tavata turkulaiset siellä. Tiinalle voi tulla hieman pitkä aika reissuni aikana, mutta yritetään ehtiä mahdollisimman pian takaisin. Yksi yö tuolla nyt kuitenkin menee. Loppureissun ohjelmassa on vielä Itä-Suomen Yliopiston alumnitapaaminen, joka sattui sopivasti Strasbourgiin. Luvassa tutustumista Euroopan Parlamenttiin sun muuta patsastelua...

 

 

Vappu Heidelbergissa

Viimeisimmät päivät olemme viettäneet kauniissa, saksalaisessa kaupungissa Heidelbergissa yhdessä serkkuni  Sannan ja hänen miehensä Robertin kanssa. He tulivat sinne Sveitsistä autolla ja me junalla Karlsruhen kautta.Olimme varanneet pienen hotellin vanhan kaupungin alueelta, jonne oli muutaman kilometrin kävelymatka juna-asemalta. Hotellin sijainti olikin mitä parhain; 1,6 km pitkä kävelykatu kauppoineen, ravintoloineen ja nähtävyyksineen oli ihan meidän vieressä. Miinus puolena kadun äänet kuuluivat pitkin yötä huoneeseen. Tosin minä nukuin tyytyväisesti korvatulpat korvissa ja Pihlaakaan äänet eivät häirinneet. Respasta saimme vielä oman vedenkeittimen huoneeseen, mikä helpotti huomattavasti aamu-ja iltapuurojen tekemistä sekä maidon lämmitystä.
Lauantai,sunnuntai ja maanantai  olivat helteisiä; parhaimmillaan mittari kipusi + 32 asteeseen. Lämpö tuntui kyllä hyvältä Strasbourgin viileämpien kelien jälkeen. Lauantaina emme ehtineet muuta kuin käydä kävelemässä pääkadulla ja syömässä suht pikaseen sekä nähdä Sanna ja Rob meidän jo mennessä takaisin hotellille iltapuuhiin ja heidän mennessä myöhäiselle illalliselle. Sunnuntaina lähdimme aamupalan jälkeen tutustumaan Heidelbergin linnaan. Sieltä oli hienot maisemat jokilaaksossa sijaitsevan Heidelbergin kaupungin ylle. Linnareissun jälkeen täytimme vatsat pääkadun yhdessä ravintolassa. Täällä tuli maistettua tämän kevään ensimmäiset parsat. Koska päivä oli kuuma, niin lähdimme lepäilemään välillä hotellille ja Pihla nukkui siellä toiset lyhyet päikät. Illemmalla jatkoimme lyhyesti kaupungiin tutustumista neidin katsellessa ja torkkuessa kantorepussa.

Maanantai jatkui kuumana.Niinpä lähdimme ostamaan Artolle heti aamusta varvassandaalit. Kiertelimme muutamia kauppoja sekä kävimme tutustumassa Saksan vanhimpaan yliopistoon.Ikää paikalla oli yli 600 vuotta. Yliopistoalue oli vihreä ja rauhallinen keidas lämmön keskellä, jossa huilailimme suurten puiden varjossa Pihlan vihdoinkin nukkuessa päiväuniaan.  Lounastimme Sannan ja Robin kanssa yhdessä ja saimme reissun parhaat hampurilaisateriat. Sanna oli löytänyt lauantaina thai-hierontaa tarjoavan paikan, jonne saimme jalkahierontaan ajat. Monen päivän askeleiden aiheuttama rasitus jaloissa keventyi huomattavasti käsittelyn jälkeen :)

Tiistai eli tämä päivä meni matkustaessa takaisin Strasbourgiin, pyykätessä sekä iltakävelyllä meidän lähikaduilla. Kävelyllä ihmettelimme joesta naarattua laitapuolen kulkijaa, jota poliisit sekä ensihoitajat yrittivät kantaa pitkin jokivartta takaisin kadulle. Täällä lähes kaikki on tänään kiinni, mutta onneksi saimme lähileipomosta illaksi patongin ja croisantteja.

Baden-Baden

Edellisenä lauantaina mietimme, minne voisimme lähteä vielä käymään ja päädyimme Baden-Badeniin. Paikka valikoitui läheisen sijainnin ja rauhallisuutensa vuoksi. Täältä menee muutaman tunnin välein junia Offenburgin ja Karlsruhen kautta sinne, niinpä lähdimme maanantaina junalla Offenburgin kautta Baden-Badeniin.
Kävimme kirjautumassa hotellille ja lähdimme tutustumaan tähän pieneen kylpylä-ja kasinokaupunkiin. Kaupunki oli tosiaan pieni ja pääkadut olivat nopeaan kierrelty.Kaupungissa on iso noin kolme kilometriä pitkä puistoalue, paljon kauniita suihkulähteitä, kylpylöitä ja tietysti tunnettu, valkoinen kasinorakennus. Onneksi Artolta puuttuui kasinolle tarvittava dress code eli kraka, niin säästyivät rahat tällä kertaa :)

Illalla menimme syömään läheiseen italialais-tyyppiseen ravintolaan. Paikka oli sisältä erityisen viehättävä vanhoine pulloineen ja ankkureineen sekä kuluneineen puupöytineen. Ruokailu meni siellä, niin kuin täällä aina, niin että söimme vuorotellen toisen sylitellessä ja kävellessä Pihlan kanssa.Illalla hotellilla pääsimme ensimmäistä kertaa täällä ollessamme saunaan ja vieläpä suomalaiseen saunaan. Kävin myös testaamassa infrapunasaunaa ja hyöryhuonetta.Kylläpä saunominen tuntui hyvältä ja varsinkin suomalaisessa saunassa! Pihla meni nukkumaan puoli ysin maissa,mutta päätti herätä 23.30 ja olla hereillä 01.30 saakka.Neiti oli ihan virkeä, meni sängyssä vatsalleen ,huuteli ja katseli ympäriinsä. Tälläistä yötä ei ole aikaisemmin ollutkaan. En tiedä johtuiko tämä yöllinen virkistyminen sitten uudesta ympäristöstä vai yleisesti iän tuomasta kehitysvaiheesta. Muutenkin yöt ovat olleet viimeisimmän viikon totuttua levottomampia.Täytyy toivoa, ettei näitä öitä tule paljoa lisää.

Tiistai päivänä Arto teki aamulenkin Baden-Badenin mäkisillä kaduilla ja minä päätin kokeilla hotellin hoitoja, kun kerran kylpyläkaupungissa ollaan. Päädyin kokeilemaan Reiki-hoitoa, joka oli hoitajan kertoman mukaan vanha, japanilainen luontaishoitomenetelmä. Hoidon aikana hoitaja kävi läpi koko kehon painamalla käsillään kehon eri kohtia. No, sisänsä ihan rentouttavaa, mutta enpä usko meneväni toista kertaa tälläiseen hoitoon. En huomannut hoidosta tulevan minkäänlaisia vaikutuksia.

Täältä löytyi harvinaisen kiva ruokakauppa. Kauppa oli sisustettu vanhoilla pöydillä, joiden yläpuolella roikkui kristallikruunu-lamppuja. Pöydille oli aseteltu kauniissa purkeissa  myytäviä tuotteita. Kaupassa oli myös oma pieni kahvila, josta sai tuorepuristettuja mehuja, hedelmiä ja herkullisia muffinseja. Kaupasta löytyi sama valikoima ruokaa ym., mutta esillepano oli vaan erilainen. Pidin myös siitä, ettei kaupassa soinut taustamusiikkia laisinkaan vaan tunnelma oli kaikinpuolin rauhallinen.

Keskiviikkona lähdimme takaisin Strasbourgiin.Pysähdyimme matkalla muutamaksi tunniksi Offenburgiin junanvaihdon takia. Pihla nukkui koko matkan kotiin saakka. Oli mukava tulla takaisin  "kotiin".

Outoja sääilmiöitä ja Pihlan elämää

Viimeisin kuukausi on ollut viileä, vaikka kevät on jo edennyt sille asteelle että puissa on lehdet. Lähes joka päivä on tarvinnut takkia ja hanskoja eikä pipokaan olisi ollut pahitteeksi.Onneksi otin mukaan vettä ja tuulta pitävän takin. Jopa maaliskuu oli täällä lämpimämpi ja aurinkoisempi. Eilen päivällä paistoi hetken aikaa aurinko, mutta kaupungilta tullessani sain kunnon raekuuron niskaani. Tänään taas oli ukonilma. No, jos jotain positiivista säästä, niin ainakin ilma on ollut oikein happirikas.

Pihla neiti kasvaa vauhdilla.Rytmi on vähitellen muokkautunut meidän arkeen sopivaksi ja mikä parasta Pihla nukkuu ja syö hyvin! Täällä ollessamme emme ole käyneet neuvolassa,vaan menemme neuvolaan Suomeen tultua. Jo noin kuukauden päivät ollaan käytetty paikallisia 74 cm vaatteita, mitkä on tarkoitettu täällä 1 vuotiaille lapsille. Vauvojen vaatteissa, niin kuin aikuistenkin, ovat paikalliset koot suomalaisia selvästi pienempiä. Pituuttakin on tullut niin, että vaunujen kantokoppa alkaa käydä kohta pieneksi. Täällä on ollut  käyttöä myös kantorepulle.Varsinkin iltaisin Pihlan viihtyessä runsaasti sylissä, olemme käyttäneet kantoreppua kaupungilla liikkuessa. Välillä hän nukahtaakin reppuun pikku torkuille.

Ajoittain sitä  toivoo,että aika hidastaisi kulkuaan ja vauva-aika ei menisi niin nopeaan. Eniten sitä toivoo, että saisi painettua kaikki ihanat, pienet asiat muistin sopukoihin. Erityistä on ollut se,että olemme saaneet nauttia täällä yhdessä olemisesta. Itse pidän erityisesti  hitaista, rauhallisista aamuista. Yleensä Pihla juo aamumaidon n. seiskan maissa, jonka jälkeen otamme usein Pihlan meidän viereen nukkumaan tunniksi pariksi. Siinä kostuu silmäkulma, kun herään ja huomaan pienen nukkuvan tyytyväisenä Arton kainalossa kädessään oma Väiski-pupu.