Kulttuurikolareita

Kuten tarkkaavaisimmat blogin seuraajat ovat jo saattaneet huomatakin, niin aika ajoin ranskalaiset pääsevät lätkätermein ihon alle. Kulttuurierot aiheuttavat siis välillä kohtalaisen suurta ärsytystä.

Kielikysymyshän oli tiedossa jo etukäteen. Vaikka Strasbourg onkin luultavasti Ranskan kansainvälisin kaupunki, niin paikallisten haluttomuus puhua muita kieliä kuin ranskaa on silmiinpistävää. Keskustelin asiasta erään paikallisen kollegan kanssa ja hänen mukaansa syy tähän on usein se, että paikalliset häpeilevät vajaavaista englannkinkielen taitoaan. Kyse ei siis välttämättä ole pelkästään ranskalaisten erittäin vahvasta kansallistunteesta, joka suomalaisin silmin muuntuu usein kyllä myös ylimielisyydeksi. Esimerkiksi ravintoloissa tulee välillä fiilis, että sinua pidetään jotenkin jälkeenjääneenä jos et ymmärrä tarjoilijan ranskankielistä polotusta. Muutenkin ranskalaista asiakaspalvelukulttuuria leimaa usein aika tyly asenne.

Yksi missä paikalliset ovat myös heikkoja, on sähköposteihin reagoiminen. Tämä ei tosin ole suomalaistenkaan vahvuuksia, mutta täällä ei usein tärkeitäkään viestejä kuitata millään tavalla. Olen esimerkiksi yrittänyt tavoitella erästä henkilöä yliopistolta pari kertaa sähköpostilla ja kerran käymällä hänen toimistonsa ovella. Ei tulosta...

Aikakäsityskin poikkee radikaalisti Suomesta. Sovitut ajat ovat aina jotain sinne päin. Pieni myöhästyminen on enemmänkin tapa kuin poikkeus. Toisaalta kassajonossa saattaa vierähtää tovi jos toinenkin, koska paikallisille on tyypillistä suorittaa maksutapahtuma äärimmäisen hitaasti. Kaivellaan kaikki mahdolliset kuitit ja etukupongit ja vängätään kassan kanssa milloin mistäkin. Osa myös pakkaa kaikki ostoksensa, ennen kuin maksaa ne. Ei mitään väliä, vaikka jonossa olisi toistakymmentä ihmistä odottelemassa vuoroaan...

Yksi käsittämättömimmistä paikallisista tavoista liittyy koirien ulkoiluttamiseen. Paikalliset paskattavat koiransa härskisti keskelle jalkakäytäviä. Ei näille käy edes mielessä, että nuo jätökset voisi myös kerätä pois jotteivat muut talloisi suoraan läjien päälle. Koiranpaskaa saakin väistellä huolella kaupungin kaduilla.

Jos tätä kulttuuria koittaa jotenkin summata, niin välillä pikkuasioista saadaan aikaiseksi kauheaa draamaa, kun taas samalla ns. isot asiat hoidellaan vain jotenkin sinnepäin. Erityisesti Tiinaa häiritsee myös kohtalaisen kova melutaso. Itse kaupungissa koko ikäni asuneena en tähän niinkään ole kiinnittänyt huomiota, mutta parempi puolisko oli saada toissapäivänä todellisen raivarin kun kesken Pihlan päiväunien kaupungissa testattiin ilmeisesti jotain palosireeniä tai vastaavaa. Kieltämättä ääni oli aika infernaalinen.

Siinäpä pieniä huomioita kulttuurieroista, jotka välillä aiheuttavat ainakin kohtalaisen kokoista ärsyyntymistä meikäläisessä. Täällä pääsiäinen on muuten kova juttu. Voi olla, että tähän pääsiäisteemaan palataan lähipäivinä blogissamme. Huomenna on kuitenkin tarkoitus suunnatta vierailulla olevien Jussin & Helin kanssakohti Baselia, tuota Roger Federerin kotikaupunkia. Siihen asti...

Au revoir!