Eilen jatkoimme Strasbourgin lähialueisiin tutustumista menemällä pieneen,ranskalaiseen Colmarin kaupunkiin. Yleensä ajoitamme reissuun lähdöt niin,että Pihla nukkuu ekat päikät alkumatkasta ja niin teimme myös nyt. Colmar on pieni, saksalaistyylinen kaupunki, joka on erityisesti tunnettu viinitiestä ja hyvistä paikallisista viineistä. Täällä tulikin maisteltua ruuan kanssa ensimmäistä kertaa Ranskassa ollessa viiniä ja hyväähän se oli. Vaikka pääsiäinen on ohi, niin siltikin täällä on vielä pääsiäiskojut ja pääsiäisteemoin koristeltuja kaupunkialueita .Paikalliset pientuottajat myyvät kojuissaan alueen juustoja, viinejä, kukkia, leipiä sekä käsitöitä. Tykkäsin kaupungista kovasti. Näissä pienemmissä paikoissa on jokin omanlainen viehätyksensä ,mitä isommissa kaupungeissa ei ole.
Tänään tänne tulivat Arton vanhemmat. En tiedä johtuiko se heidän tuomasta ruisleivästä ja lakritsasta, suomalaisista lehdistä vai heidän seurasta, mutta koti-ikävä Suomeen voimistui taas. Orastavaa ikävää on jo ollut aikaisemminkin, mutta nyt huomaan selkeästi miettiväni yhä enemmän omaa kotia, Saria ja Eliasta, vanhempia,mummoa sekä yleensäkin normaalia arkielämää kotona Suomessa. Yhtenä päivänä sain teksiviestin naapurin Ellalta ja voi että, miten olisinkaan halunnut lenkille ja juttelemaan sekä tiistain lenkkisaunaan, jossa tuuletaan kotiäidin ajatuksia. Sen olen huomannut täällä ollessani, että minusta ei olisi asumaan loppuelämääni ulkomailla. Kaipaisin liian paljon lähimmäisiä, hiljaisuutta ja luontoa. Niin ja sitä, että asiat toimivat ja tapahtuvat edes suht järjestelmällisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti