Ilmojen valtias!

Ilmojen halki käy lentäjän tie! Timo järkkäsi kontakteillaan ainutlaatuisen mahdollisuuden ja pääsin keskiviikkona lentokoneen ohjaimiin. Kyllä, kyllä!

Velipojan tuttava Natasha on lentäjä ja tätä kautta tarjoutui mahdollisuus lähteä lentämään pienkonetta Strasbourgin lähellä sijaitsevalle Haguenaun lentokentälle. Lentokenttä sijaitsi parikymmentä kilometriä Strasselista ja erinäisten vaiheiden sekä pitkän odottelun jälkeen tuli vihdoin meidän vuoromme kivuta koneen kyytiin. Timo oli jo aiemmin käynyt lentämässä, joten meikäläinen vain etupenkille apupilotiksi. Taivaalla sain tilaisuuden lentää konetta pienen perehdytyksen jälkeen. Täytyy myöntää, että sen verran oli tohtori Kuuluvainen jäässä, että sellainen minuutin pätkä riitti vallan mainiosti. Tosin paljon pidempäänkin olisin saanut tuota hommaa kokeilla, mutta näin pienen tyttölapsen isänä turvallisuusvietti iski päälle ja päätin luottaa ennemmin ammattipilotin otteisiin taivaalla. Kokemus oli kuitenkin mieleenpainuva. Yllättävän paljon täristi tuo ohjaaminen kuitenkin käsissä!

Loppulennolla Natasha näytti pikku trikkejä, kuten erilaisia kaarroksia ja ns. zero-gravity tilaa (eli painovoimatonta lentoa). Melkoisesti otti mahanpohjasta, kun pää oli katossa muutenkin pienessä ohjaamossa. Loppujen lopuksi kuitenkin pääsimme turvallisesti maahan. Koko päivä tuohon keikkaan meni, mutta olipahan sen arvoista. Eikä edes maksanut mitään...

Takaisin Saksaan

Edellisestä  Saksan reissusta rohkaistuneena päätimme lähteä tänään Saksaan,Offenburgiin. Matkaa sinne ei ole kuin n. 20 km ja junalla matka kesti puolisen tuntia. Kaupunki on ohikulku-ja junanvaihtopaikka moniin muihin Saksan ja Sveitsin kaupunkeihin mentäessä.Todennäköisesti tulemme siis olemaan tällä asemalla myös ensi viikolla mennessämme Baseliin  Jussin ja Helin kanssa.


Kaupunki oli hyvin kävellen hallittavissa.Rautatieasemalta lähti iso kävelykatu,josta erkani kujia ja aukioita pikku putiikkeineen. Siellä täällä oli myös hassuja eläinpatsaita.Hinnat kaupoissa olivat edelleen Strasbourgia halvemmat niin kuin Kehlissäkin.Timo löysi vihdoin ja viimein kuukausikaupalla etsimänsä juoksulenkkarit.Ruuat,varsinkin liharuuat,ovat yleensä hyviä maultaan eikä Arton sveitsinleike tehnyt täällä poikkeusta.Sen sijaan salaatit ovat usein mauttomia ja ylihinnoiteltuja.

Pihla nukkui junamatkan ja  meidän myöhäisen aamupalan ajan tyytyväisenä.Sen jälkeen taas pääsi äiti,isä ja setä kantohommiin.Vaunuissa on tylsää,kun sieltä ei näe mitään.Niinpä sitten katseltiin sylistä patsaita ja ihmeteltiin leperteleviä mummoja! Pihla muuten löysi eilen ekan kerran omat varpaansa ja siinä sitä onkin ihmettelemistä :)

 
 

Deutschland, Deutschland...

Ensimmäinen ekskursio Saksan puolelle osoittautui menestykseksi. Torstaina päätettiin, että olisi varmaan aika vierailla myös Saksan puolella. Helppoa kuin mikä. Rautatieasemalle, junaan ja 10 minuutin päästä oltiin Kehlin pikkukaupungissa.

Kehlissä asuu rapiat 30 000 asukasta, joten mikään metropoli ei todellakaan ole kyseessä. Hämmästyttävintä oli kuitenkin se, että siirryttäessä muutama kilometri Strasbourgista itään, muuttui mentaliteetti ja kulttuuri selvästi. Kehlissä saksalainen järjestelmällisyys on arvossaan, mikä toi Ranskan kaaoksen jälkeen suomalaisille kotoisen fiiliksen. Siinä missä ranskalaiset esimerkiksi parkkeeraavat autonsa miten sattuu, Saksassa parkkirivit ovat luotisuoria. Paikalliset myös puhuivat mielellään englantia. Strasbourgissa näin ei todellakaan ole, vaan ranskalainen arroganssi puskee läpi säännöllisesti.

Kehlissä tuli tehtyä paljon shoppailua, sillä hintataso on selkeästi Strasbourgia edullisempi. Myös lastenruokien suhteen valikoima oli likimain Suomen kaltainen ja mm. pikku neidille sopivia korvikkeita löytyi eka kerran tämän reissun aikana. Tiinankin hyvin skeptinen asenne Saksaa kohtaan mureni pienen Kehl-visiittimme aikana ja nyt näyttää siltä, että seuraava retkemme suuntautuu Stuttgartiin. Pariisi puolestaan taitaa tippua matkasuunnitelmistamme pois sillä olemme kuulleet, että pienen lapsen kanssa liikkuminen metropolissa on erittäin haastavaa. Erityisesti, koska vaunumme ovat paikallisella mittapuulla valtavat.

Kehl kutsuu meitä luultavasti vielä uudestaankin reissun aikana, sillä optimaaliajoituksella olemme noin puolessa tunnissa kohteessa. Kehlin reissun jälkeen menimme Timon kantapaikka Bouscheriehin syömään. Velipojan vahvasta suosituksesta uskaltauduin kokeilemeen Tartar-pihviä. Virhe, iso virhe. Ruoka sinänsä oli oikein hyvää, mutta seuraavana aamuna alkaneet rankat vatsaongelmat olivat turhan suuri hinta ko. herkusta. Eilisen ykkösuutinen oli kuitenkin salibandyseurani FBT Blue Flamesin nousu II-divariin. Neljä vuotta duunia kentällä, ja erityisesti taustoilla, vaatinut projekti sai arvoisensa päätöksen. Mahtavaa jätkät!

Tänään on tarkoitus lähteä katsomaan paikallisen rugby-seuran otteita. Ilmeisesti pelaavat 1-divaria ja kausi on mennyt vähän alakanttiin. Vastustajan selkeä sarjajumbo. Eipä olekaan tullut aiemmin käytyä katsomassa tätä tosimiesten lajia. Mielenkiintoista!

Vihdoinkin liikuntaa!!!

Siitä onkin vierähtänyt muutamia hetkiä,kun olen osallistunut ryhmäliikuntatunneille.Täällä ollessa oma fyysinen vointi (mieli olisi mennyt niille jo paljon aikaisemmin) rupesi taas tuntumaan siltä,että voin mennä taas tunneille.Ensimmäisen viikon aikana yritin bongailla sopivia paikkoja ja yksi sellainen löytyikin ja vieläpä läheltä meidän asuntoa.Sali on pieni,mutta riittävä omiin harrastustarkoituksiini.Kaikki perus kuntosalilaitteet löytyvät sekä jumppasali.Ja mikä parasta täällä on LesMillsin tunneista bodypump ja bodybalance!!! Koska tunnit ovat tuttuja Suomesta ja konsepti on sama,niin kielen kanssa ei pitäisi olla ongelmia. Mutta kuinka ollakkaan ensimmäiselle bodybalance tunnille meniessä ohjaaja halusi ennen tunnin alkua kertoa ja käydä läpi tunnilla tehtäviä liikkeitä ranskaksi.No minä en ymmärtänyt hänen puhettaan eikä hän minun,kun yritin kertoa tuntien olevan tuttuja entuudestaan. Sitten hän vielä valjasti jonkun toisen jumppaajan kertomaan minulle,että tulisin siihen eturiviin,jotta näen liikkeet.No ei siinä muu auttanu,t kuin seistä pojottaa eturivissä kuuntelemassa ja tekemässä harjoitteita.Bodypump tunnit ovat olleet mielenkiintoisia täällä;tunnit alkavat usein ranskalaisittain myöhässä,ohjaaja puhuu lähes taukoamatta,ihmisiä saattaa ilmestyä kesken tunnin tekemään vaikka vaan yhden kappaleen verran harjoituksia.Tunti loppuu myös usein myöhässä ja niin,että viimeinen vatsalihasbiisi jää kokonaan tekemättä (koska olemme aikataulusta myöhässä ja seuraava tunti alkaa).Täällä olen tutustunut myös sattumalta Suomesta opiskelijavaihtoon tulleeseen Siniin. Hän on vielä kolme viikkoa täällä,minkä jälkeen saan pärjätä ilman suomalaista saliseuraa.
Zumbaa tekee myös mieli mennä kokeilemaan.Sitä olen katsonut toistaiseksi kuntosalin puolelta jumppasalin ovien ollessa auki.Tunti vaikuttaa vauhdikkaalta ja meno näyttää kuin sambakarnevaaleilla olisi ohjaajan asua myöten :)

Arto on harmitellut tenniskaverin puutetta,varsinkin nyt kun Timon jalkakaan ei kestä pelaamista.Lenkille lähteminen on ollut suunnitteilla,mutta minun huokuttelemana hänkin päätyi samaan saliin.Sielläpä sitä nyt treenaillaan ja hämmästellään ranskalaisten salikäyttäytymistä!

Suomi Strasbourgissa

Vaikka Strasbourg nyt onkin yksi EU:n päämajakaupungeista, niin eipä täällä Suomeen tai suomalaisuuteen vielä juurikaan ole törmännyt. Tosin muutama yksittäinen bongaus toki on tehty.

Odotellessani Pihlan kanssa Tiinaa yhdestä Rivetoillen shoppailuhelvetin lukuisista vaatekaupoista, oli minulla aikaa tutustua paikallisen kirjakaupan näyteikkunaan. Yllätyksekseni bongasin ikkunasta Riikka Pulkkisen romaanin. Toki ranskaksi käännettynä, mutta kuitenkin. Myöskään Angry Birdseiltä ei ole voinut täälläkään välttyä. Paikallisen matkapuhelinmyymälän ikkunassa hehkuteltiin Angry Birds kaiuttimia, jotka tulivat kylkiäisinä joihinkin tuotteisiin. Kovin pommi tuli vastaan kuitenkin Euroopan Parlamentin kulmilla, kun tramissa kaikui kuulutus "Seuraava asema se ja se"...suomeksi! Ilmeisesti tietyillä linjoilla pyöritetään noita kuulutuksia monilla eri kielillä. Kova yllätys kuitenkin.

Strasbourgissa toimii myös aktiivinen Suomi-seura, jonka toimintaan ei ole vielä toistaiseksi tullut tutustuttua. Timo ja Pasi tosin ovat jo soluttautuneet seuran toimintaan mukaan.

Parlamenttia ja piknikkiä

Viime päivät ovat olleet todella lämpiä (+20 astetta) ja aurinkoisia.Ulkona on tarennut hyvin jo ilman takkia ja olen saanut miettiä,mitä pukea Pihlalle vaunuihin, ettei tule liian kuuma. Alakerran naapuri,joka on ilmeisesti vuokranantajan sisko,tulee tosin neuvomaan hyväntahtoisesti,milloin vauvalla on liian kuuma vaunuissa ja mitä kannattaisi olla pukematta. Kerran Pihlan itkiessä pihalla ollessamme,saimme myös vinkit vauvan kipuilun lieventämiseen ,jos hampaita sattuisi olemaan tulossa. Hänellä on myös tapana huudella meille ikkunasta milloin mitäkin nähdessään meidät :) Hassu rouva :) Aurinkoisten kelien kunniaksi kävimme ostamassa neidille aurinkolasit ja nyt ei muuten enää häikäise!

Olemme jatkaneet Strasbourgiin tutustumista käymällä  Euroopan parlamentti rakennuksella.Istuntoja ei sillä hetkellä ollut,emmekä menneet rakennuksen sisälle. Komia oli rakennus ulkoapäin.Huvittavinta oli mies,joka piti rakennuksen ulkopuolella yhden miehen protestia. Aurinko paahtoi suoraan ja siinä hän istua törötti "protest"-kyltti käsissään.

Tänään tein reissun Ikealle,jonka sain jostain kumman syystä tehdä yksin ;) Hakusessa oli Pihlalle leikkimatto lelukaarella.Nykyisin tuntuu siltä,että neidille saa olla jos jonkinmoisena sirkustirehtöörinä.Kokoajan pitäisi olla aktiviteettiä,että viihtyy.Lattialla ollessa mennään heti vatsalleen ja sitten alkaakin kitinä,kun ei pääse vielä liikkeelle.Kiire tuntuu pienellä olevan! Alkuiltaan oli sovittu piknik Timon ja Pasin kanssa lähelle Rivetouille-ostoskeskusta. Pasi oli laittanut parastaan kokkaamaalla herkullisen kanasalaatin ja jälkiruuan mansikoiden kera jälkkäriksi.Me toimme taas perinteiset ranskalaiset piknik-eväät patongit,juustot ja juomat.Ranskalaisilla on tapana toivotella tuntemattomillekkin bon apetit ohikulkiessaan ja näitä toivotuksia mekin saimme syödessämme kuulla!

Luennon jälkipuinnit

No niin. Se on sitten Monsieur Kuuluvainen avannut luennointiuransa myös Ranskanmaalla. Kurssin aihe ympäripyöreästi European integration II. Pudottelin pienen luennon eurooppalaisista rahamarkkinoista ja niiden kehityksestä. Tarkoitus oli havainnollistaa sitä, miten EU:n single market- periaate ei vielä ihan kaikilla toimialoilla pelitä niin kuin pitäisi.

Kisakatsomoon ja eturiviin heilahtivat vierailevat opiskelijat Timo ja Petriläisen Passo. Poikia kiinnosti kuulla luento, joten ei kun vaan. Huomasi kyllä, että on tullut viime aikoina vedettyä liian vähän englanninkielisiä presentaatioita. Jäätävän analyyttisesti voin kritisoida hieman itseäni siitä, että taas puski esiin esiintymiseni perusvirhe; aloitin presiksen liian nopealla puherytmillä. Tuo tahtoo aina tulla esiin silloin, kun pieni hermostuminen vaivaa. Yleensä tuo puherytmi tosin rauhoittuu kohtuullisen nopeasti, niin nytkin. Perustason suoritus. Ei siis mikään katastrofi, mutta on joskus tullut parempikin show heitettyä.

Luennon jälkeen käytiin spekulointikaljalla kurssia vetävän proffan kanssa. Mukana olivat myös Timo ja Pasi. Mukava mies tuo proffa ja jauhettiin paljon asiaa mm. Ranskasta. Mies on asunut maassa jo ainakin parikymmentä vuotta, vaikka onkin alunperin Saksasta.

Tuli kuitenkin kiire kotiin, koska Pihlalla oli vähän itkuinen ilta. Tiina oli kuitenkin saanut hienosti tilanteen rauhoitettua siksi kunnes ehätin takaisin asunnollemme.



Sellaista tällä kertaa. Täytyy kyllä sanoa, että Strasbourg on kaupunkina parhaasta päästä. Kyllä täällä viihtyy!

Kulinaristinen näkökulma

Ranska, tuo kulinaristien luvattu valtakunta. Odotukset paikallista keittiötä kohtaan ovat korkealla, mutta ensimmäinen viikko oli tällä saralla lievä pettymys. Tosin olimmehan pettyneitä myös viime kesän Italian reissun safkoihin, joten joko olemme ylikriittisiä tai sitten päädymme aina vääriin ravintoloihin. No, tällä kertaa oli jo etukäteen tiedossa, että Alsacen saksalaisvaikutteinen (lue lihapitoinen) perinneruoka tuskin Tiinalle maistuu.

Ensimmäinen viikko mentiin kuitenkin pitkälti Pihlan aikataulujen mukaan ja heti kättelyssä tuli selväksi, että pikku prinsessan aikataulut eivät sovi yhteen ranskalaisten ruokailuaikojen kanssa. Toisena päivänä yritimme löytää klo 17 aukiolevaa ravintolaa (joita tässä kaupungissa on kuitenkin jonkun arvion mukaan parituhatta), mutta tulokset olivat laihoja. Ravintolat ovat auki lounasaikaan, jonka jälkeen ne sulkevat ovensa. Illallisaika alkaa yleensä siinä klo 19, jolloin ovet aukeavat taas. Maanantaisin suurin osa ravintoloista ja itse asiassa myös kaupoista on aamupäivän kiinni. Eli olemme joutuneet ravintoloiden osalta menemään hieman massalinjalla. Toisin sanoen, olemme syöneet liian usein liian lähellä katedraalia. Tuttu ilmiö lukuisista muista kaupungeista: ylihintaista ja mitäänsanomatonta ruokaa.

Onnistumisia kuitenkin löytyy myös. Yliopiston lähellä ollut paikallinen pikku rafla tarjosi erittäin hyvän meripainotteisen lounaan. Eilinen räjäytti kuitenkin pankin. Tarkoituksena oli lähteä Timon kanssa aamupalalle jonneki Petite Francen idyllisistä kortteleista. Tyypilliseen tapaamme lähtö kuitenkin venyi, emmekä oikein löytäneet kunnon ruokailumestaa. Lounasaika oli jo lähellä, joten päätimme syödä saman tien lounasta ja otimme aika sattumanvaraisesti kohteeksemme erään italailaisen raflan, joka sattui osumaan reitillemme. Erinomainen valinta. Lasagne: yksi parhaista joita olen koskaan maistanut. Tiramisu: fantastinen. Ja nyt kirjoittaa kuitenkin mies, joka on maistanut  suosikkijälkiruokaansaTiramisua ainakin 10 eri maassa. Ja useinmiten pettynyt. Tällä kertaa ei siis tarvinnut pettyä ja Tiinakin vaikutti erittäin tyytyväiseltä pitsaansa. Loistavaa!

Pihlan ruoka on tietty haaste sinänsä. Tähänkin varauduimme jo etukäteen lähettämällä Timon asunnolle 19.3 kg vauvanruokaa odottamaan saapumistamme. Hyvä veto, vaikka tuolloin kyseenalaistinkin Tiinalle idean järkevyyden. Jauhemainen äidinmaidonkorvike maksaa Ranskassa noin 15-20 euroa, kun vastaava tuote Suomessa maksaa noin 5 euroa. Valmiita tetroja täällä taas ei ole lainkaan. Vauvansoseita on maustettu mm. hunajalla, vaniljalla ja kekseillä! Täh!?! Näinköhän prinsessalle maistuisi suomalainen perunasose, jos totutettaisiin neiti vaikkapa vaniljanmakuisiin tuotteisiin tuossa puolen vuoden kunniakkaassa iässä. Lisäksi kollegani Hannu, joka oli jokunen vuosi sitten Pariisissa 4 kuukautisen poikansa kanssa vastaavalla visiitillä, tiesi kertoa jo Suomessa että ranskalaiset lisäävät suolaa soseisiin. Tätäkään ei Suomessa näe. Haaste on ratkaistu lähinnä niin, että Tiina tekee Pihlan soseet itse. Hyvin näyttäisi maistuvan!

Toisenlaista arkea

Ihan aluksi hyvää naistenpäivää kaikille naisille! Tämä päivä ei jäänyt täälläkään huomaamatta,kun jokaisella kukkakaupalla oli kukat ulkona naistenpäivätarjouksineen.Ja kyllä,sain itsekkin oman kukkani Artolta <3 Tästä kukasta menee kiitos myös Timolle,jonka vinkistä kukkakaupassa oli käyty!

Päiviin on tullut vähitellen omanlainen rytmi.Lähdemme usein aamulla pitkälle noin kahden-kolmen tunnin aamupalalle sekä aamukävelylle jokirantaan tai katedraalin kupeeseen.Pieniä kahviloita on joka kadun kulmassa ja ikkunat houkuttelevat herkullisilla leivoksilla (hyvästi siis raskauskilojen tiputus ennen kesää).Ja kun tarpeeksi himoitsee näitä herkkuja,niin esteeksi ei edes muodostu minun olematon ranskankielen taitoni.Sujuvasti siis saatu herkut tilattua ranskaa ja elekieltä yhdistelemällä :) Toistaiseksi englanninkieltä ei olla juurikaan käytetty;tosin lähikaupan ystävällinen myyjä halusi välttämättä neuvoa meille itsepalvelu maksuautomaatin käytön englanniksi.Kielimuuri tuli vastaan ainoastaan silloin,kun naapurin mies asteli meidän raollaan olevasta ovesta suoraan sisään,tuli eteiseen ja lompsi olohuoneeseen.Hän tervehti ranskaksi ja rupesi juttelemaan enemmänkin.Kun yhteistä kieltä ei löytynyt,katsoimme hämmentyneinä toisiamme ja hän lähti omaan kotiinsa.Sinänsä mukavaa,että ihmiset haluavat tuntea naapurinsa,vaikka ihan näin avoimeen kanssakäymiseen ei Suomessa ollakkaan totuttu :)

Herkkujen lisäksi täällä on aivan ihania vauvanvaateliikkeitä,joissa tulee käytyä harva se päivä.Juuri kun luulee löytäneen maailman kivoimman kesämekon pikkuiselle,niin tulee uusia ihanuuksia ja uusia kauppoja vastaan.Olemmekin ostaneet Pihlalle jo varastoon vaatteita,jotka sopivat vuoden päästä.Hullua,mutta minkäs teet!

Yliopistoa & shoppailua

Eilen avasin reissun virallisen osuuden siirtymällä tramilla EM Strasbourgin tiloihin. Strasbourgin joukkoliikenne on erinomainen ja uudet raitiovaunut risteilevät kaupunkia ristiin rastiin. Paikalliset liikkuvat erittäin paljon myös polkupyörillä, eikä kaupunkia suotta mainosteta yhdeksi Euroopan johtavista pyöräilykaupungeista. Periaatteessa autoa ei siis tässä kaupungissa tarvitse. Varsinkaan, jos sattuu asumaan niin ytimessä kuin me teemme.

Yliopistoon tutustumisen aloitin lounastamalla pitkän kaavan mukaan EM Strasbourgin kansainvälisten asioiden osaston johtajan kanssa. Erinomainen lounas ja koska lounaskumppanini vaimo on amerikkalainen puhui hän kutakuinkin täydellistä englantia. Tällä kertaa en siis törmännyt kielimuuriin. Kävimme läpi Suomen ja Ranskan korkeakoulupolitiikkaa sekä Strasbourgin yliopiston historiaa. EM Strasbourg sijaitsee restauroidussa rakennuksessa, joka on aikanaan majoittanut mm. ranskalaisia sotilaita. Tuosta ajasta tosin muistuttaa enää koulun ulkosivu. Sisältä kaikki on uusitta viimeisen vuosikymmenen aikana. Tosin paikallinen professori ei kokenut, että rakennus olisi pedagogisesti mitenkään optimaalinen. Sokkeloiset käytävät, korkeat hallit ja pienet luokkahuoneet ovat tyypillisiä historialliselle rakennukselle. Itse kyllä pidän mestan tunnelmasta.

Lupauduin heittämään ensi viikolla lyhyen luennon paikallisille opiskelijoille. Aiheella ei tuntunut olevan juurikaan välilä. Kunhan aiheeni käsittelee jollakin tapaa Eurooppaa. Hmmm...Veikkaanpa, että paikalliset opiskelijat saavat tietoiskun suomalaisesta liiketoimintaympäristöstä. Toimialaksi kaavailin, yllätys yllätys, rahapelejä.

Lounaan jälkeen tapoin tunnin verran aikaa tutustumalla EM Strasbourgin kirjastoon. Kolmikerroksinen kirjasto vakuutti aineistoillaan. Tosin lämpötila oli sen verran kuuma, että eipä käynyt hirveästi kateeksi pänttääviä opiskelijoita. Tämän jälkeen pidin vielä lyhyen palaverin parin paikallisen professorin kanssa. Toistaiseksi tästä ei vielä syntynyt mitään raportoimisen arvoista. Tosin ensi viikolla erästä tutkimuspaperiani grillataan seminaarissa. Paikalliset kollegat varoittelivat jo etukäteen, että ranskalaiset ovat todella kriittisiä. Onneksi olen tottunut kritiikkiin jo koti-Suomessa :)

Keikka yliopistolle vei miehestä mehut ja loppuilta menikin Pihlan kanssa kotioloissa. Tiinan ja Pihlan mentyä unille, hioin vielä tutkimuspaperiani rautaiseen kuosiin. Valmiina ollaan semmaa varten!

Tänään otettiin rauhallinen aamuherätys ja lompsittiin parin lastenvaateliikkeen kautta aamupalalle jo lähes kantapaikaksemme muodostuneeseen kahvilaan katedraalin kulmille. Strasbourg on todella hieno kaupunki, mutta tämä näkyy myös hintatasossa. Rahaa todellakin palaa shoppaillessa! Veikkaanpa, että vieraamme saavat kukin osansa tavarakuormastamme kannettavakseen. Tosin toistaiseksi shoppailumme on keskittynyt lähinnä Pihlan vaatteisiin. Itsekin tosin hankin kengät ja takin. Paikalliset ovat kohtuullisen muotitietoisia, joten en yksinkertaisesti kehdannut mennä tuulitakkia muistuttavalla kevättakillani yliopistolle!

Sellaista. Toistaiseksi kaikki on mennyt erinomaisesti. Toivotaan, että homma jatkuu yhtä sulavana jatkossakin...

Ensimmäinen yö takana

2.3
Ensimmäinen yö meni hyvin.Ainoastaan asunnon kylmyys yöllä häiritsi.Laitoimme loppu yöksi lämmittimen päälle.Pihla heräsi aamulla seitsemän maissa ja tuli vielä nukkumaan Arton kainaloon Väiski-pupun kanssa!
Aloitimme päivän aamupalalla Kleberin aukion reunalla ja käymällä turisti-infossa.Halusimme varmistaa mistä löytyy lähin sairaala,jos jotain sattuisi sekä saada taksin numerot.Kävelimme tämän jälkeen ihastelemaan yhtä Strasbourgin päänähtävyyttä, katedraalia.Sää on vielä viileähkö,onneksi otin lämpimän paidan mukaan!
Tänä päivänä pieni suloisuus oppi kääntymään kunnolla vasemman kyljen kautta vatsalleen ja sinne sitten mentiinkiin kokoajan.Tänään myös maisteltiin ekan kerran bataattisosetta.Ai että, miten hyvää se oli!!!

Täältä tullaan Ranska!

1.3

Tulimme edellisenä iltana lentokentälle välttääksemme aikaisen aamuherätyksen.Pihla heräsi tapansa mukaan puoli seitsemältä ja teimme aamutoimet ripeästi ennen lähtöselvitykseen menemistä.Onneksemme saimme ilman lisämaksua kaikki kilot ruumaan ja turvakaukalon koneeseen.Olin jo murehtinut etukäteen miten nousut ja laskut sujuisivat pienen kanssa, mutta kaikki meni erinomaisesti.Neiti aloitti päiväunet juuri kun kone rullasi kiitoradalle!Lensimme Pariisiin,josta olimme ottaneet lennon Strasbourgiin.Kun Suomessa kaikki meni jouhevasti,niin Pariisissa meno oli jo toinen.Lentokenttä oli iso ja terminaalien etäisyydet olivat pitkät.Terminaaliin,josta lentomme lähti,oli n. 20 min bussimatka.Turvatarkastus Strasbourgin lennolle oli myös melkoista showta ranskalaiseen tyyliin. Onneksi saavuttuamme Strasbourgiin,saimme matkatavarat heti ja kuinka ollakkaan mahduimme tavaroittemme kanssa ekaan taksiin.

Perillä vastassa oli vuokraemäntä.Luulimme asunnon olevan 1.kerroksessa,mutta pääsimme kipuamaan vanhoja,narisevia kierreportaita 2.kerrokseen.Vihdoin hikisinä kaikki kolme matkalaukkua,kaksi 40 l reppua,vaunut ja turvakaukalo oltiin saatu ylös.
 Asunto on kivalla paikalla ja rauhallinen.Vaikka olimme 5 minuutin päässä ydinkeskusta ja rautatieasema oli lähes vieressä,niin melua ei kuulunut.Asunto on sisältä siisti ja äskettäin rempattu.Tosin ranskalaiseksi asunnon tunnistaa yksinkertaisista ikkunoista.Oma erikoisuus on makuuhuoneen seinällä olevat vaatekaapit.Keskellä vaatekaappiriviä on kaksi vaatekaapin ovea,joiden takana ei ole hyllyjä,vaan käynti kylpyhuoneeseen.Meillä tullaan siis kirjaimellisesti kaapista ulos!

Tähän päivään mahtui myös kauan odotettu Timon näkeminen,mikä oli ihanaa.Nyt setä ja Pihla pääsevät tutustumaan toisiinsa.

Strasbourg ja me!

Seikkailumme alkoi 1.3.2012, kun edelliskesästä saakka suunniteltu 3 kuukauden reissumme Strasbourgiin starttasi Helsinki-Vantaalta. Virallisesti Ranskan matkamme tarkoituksena on minun, eli Arton, post doc- vierailu Strasbourgin yliopiston kauppakorkeakouluun, EM Strasbourgiin. Mukana matkassa ovat kuitenkin myös rakas puolisoni Tiina sekä hurmaava nelikuukautinen Pihla-tyttäremme. Pieni lapsi tuo aina mukanaan omat haasteensa näinkin pitkälle matkalle ja näitä kommelluksia tullaan tässä blogissa epäilemättä raportoimaan kevään mittaan.  Merkittävää sivuroolia tässä blogissa näyttelee arvatenkin myös Strasbourgissa asuva veljeni Timo.

Tarkoituksena on päivittää sukulaisten ja ystävien iloksi blogia ainakin kerran pari viikossa. Kirjoitusvuorot vaihtelevat fiiliksen mukaan ja ensimmäisen vuoron ottaa kantaakseen Tiina. Pihlalta, kun ei ihan vielä kirjoittaminen tahdo luonnistua :D

Kiinnittäkää siis turvavyönne ja nauttikaa matkasta Alsacen ihmeelliseen maailmaan!