Pakkausta, pyykkäystä ja järkkäilyä

Viimeinen viikko täällä on mennyt nopeasti. Keskiviikkona kävimme vielä Offenburgissa ja veimme sinne postiin yhden matkalaukun Suomeen lähetettäväksi. Se miksi teimme näin johtui siitä, että Arto luottaa enemmän saksalaiseen postijärjestelmään ja siksi, että sieltä lähettäminen on halvempaa. Nyt meillä on samanverran matkalaukkuja kuin tänne tullessa, joten eiköhän me niiden kanssa selvitä poispäinkin. Perjantaina Arto oli aamupäivän tutustumassa Euroopan neuvostoon ja ihmisoikeustuomioistuimeen. Illalla oli illallinen Suomen suurlähetystössä. Tänne myös minä ja Pihla saatiin ystävällisesti kutsu, mutta emme valitettavasti päässeet iltatoimien- ja yöunien alkamisen vuoksi. Arton ollessa illastamassa ja Pihlan nukkuessa minä tein minun lempipuuhaani täällä ollessa eli luin rauhassa äitiys-ja sisustusaiheisia blogeja sekä katsoin tv-kaistan kautta sarjoja.  Nukkumaan en osannut mennä ennen Arton tulemista kotiin. Jotenkin sitä täällä pelkää vielä normaalia enemmän että jotain sattuu. Iltapäivällä Arton ja Pihlan ollessa kotona lähdin vielä katselemaan maisemia ja päätin mennnä syömään libanonilaiseen ravintolaan, jota Sinin (jumppakaveri salilta) opiskelukaveri oli suositellut. Päädyin kokeilemaan päivän menua jonkin verran tietämättömänä siitä, mitä tulen saamaan. Alkupaloina tulikin hummusta,  falafeleja, libanonilaista leipää ja -salaattia, kuskusia ja jugurttipohjaista minttukastiketta, pääruokana oli lisää alkupaloina olleita herkkuja sekä riisiä ja kasviksia. Jälkkäriksi tuli kupillinen kuumaa vettä tuoreilla mintun lehdillä sekä sokeria. Tämä oli ensimmäinen kerta minulle libanonilaista ruokaa ja hyväähän se oli, varsinkin tahnat ja falafelit!

Tämä päivä on mennyt pyykätessä ja järjestellessä asuntoa siistiksi. Miten sitä sotkua voikaan tulla näin paljon kolmessa kuukaudessa. Sen suurempaa loppusiivousta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, koska vuokranantaja on luvannut sen tehdä ( koska lähdemme viikkoa aiottua aikaisemmin Suomeen). Laukut ovat melkein pakattuna, ainoastaan Pihlan laukku odottaa vielä pakkaamista. Aamupäivällä kävimme vielä Arton kanssa vuorotellen salilla ja nyt on molempien salikortit tyhjät. Alkuillasta kävimme kävelemässä Pihlan matkatessa kantorepussa ja hakemassa ties kuinka monennet kakkupalat lähikahvilasta. Saimme nauttia myös irkkumusiikista, kun kulkueet säkkipilleineen menivät pitkin katuja.

Pihla on oppinut tämän viikon aikana pyörimään napansa ympäri lattialla sekä sanomaan tä-tä-tä äänteitä. Neidin ääntely on kyllä mahdottaman suloisen kuuloista <3Vatsallaan ollaan myös kokoajan niin vaippaa vaihtaessa kuin  omassa sängyssä nukkumaan mennessä. Vaipan vaihtaminen onkin nykyään melkoinen operaatio, joka onnistuu melkein parhaiten sylissä. Pitää varmaan siirtyä housuvaippaan Suomeen tultua.