Kotiinpaluu lähestyy kovaa vauhtia ja erityisesti Tiina sitä jo kovasti odottaakin, mutta allekirjoittanutta kiehtoo tällä hetkellä kovastikin Strasbourgin lämpötilat. Tässä on nyt jo useampi päivä menty hyvässä lämpöaallossa ja tänäänkin kolkutellaan ajoittain jo hellerajoja.
Tämän päivän ohjelmaksi valikoitui puistoretki Euroopan Parlamentin takana sijaitsevaan Parc de l'Orangeriehen. Ei kun tramin kyytiin ja pesue matkaan. Puistolla on ikää jokunen sata vuotta ja kokoa enemmän kuin missään aiemmin vierailemassani puistossa. Puistossa oli ranskalaisille epätyypilliseen tyyliin erittäin siistiä ja vihreää. Lisäksi eläinbongauksen tuloksena nähtiin ainakin jokunen haikara pesineen, joutsenia, työhevonen, kilpikonna ja joku tunnistamaton iso vonkale joka pomppi paikallisessa lammessa. Varmaankin kuumuudesta johtuen Pihla-neiti heräsi päikkäreiltään normaalia aikaisemmin, joten puistovisiitti jäi tällä kertaa hieman suunniteltua lyhyemmäksi. Hyvin Pihla tosin jaksoi katsella isän sylissä, kun kierreltiin ihmettelemässä suihkulähteitä, eläimiä ja kukkia. Paluumatkalla suosikki take away- italialaisestamme pitsa ja salaatti matkaan ja hikoilemaan kotiolosuhteisiin.
Ranskalaisten eriskummallisuus jaksaa ihmetyttää viikosta ja kuukaudesta toiseen. Viime viikolla sattui taas perustilanne Strasbourgissa, kun eräs musta mies parkkeerasi autonsa keskelle kapeaa katua, avasi ikkunan ja ryhtyi ottamaan yläfemmoja kavereiltaan. Takana oleva kuski siinä aikansa odotteli ja tuuttaili, kunnes kuulumiset oli vaihdettu, ikkuna sulkeutui ja kaveri kaasutteli matkoihinsa. Samaan aikaan tätä ihmetellessäni bongasin kadulla kävelevän naisen, joka kantoi kädessään pyörää kulhoa jossa uiskenteli kultakala. Kuntosalilla taas pyörii usein jamppa, joka laulaa biisejä mukana ja huutelee itselleen suoritusten aikana. Onhan tuo hieman koomisen kuuloista :D
Ensi viikolla lähden Turun kaupungin delegaatiossa Pariisiin ihmettelemään paikallista urheiluakatemiaa. Kyseisessä laitoksessa on koulittu mm. Ranskan nykyiset tennistähdet Tsonga ja Simon sekä lukuisia muita ranskalaishuippuja vuosien varrelta. Hieman haastetta aiheuttaa siirtyminen kyseiseen paikkaan, koska akatemia sijaitsee parikymmentä kilometriä Pariisin ulkopuolella ja viereiset asuinalueet eivät todellakaan ole maineeltaan ihan parhaita. Taidan siis ottaa junan CdG:n lentokentälle ja tavata turkulaiset siellä. Tiinalle voi tulla hieman pitkä aika reissuni aikana, mutta yritetään ehtiä mahdollisimman pian takaisin. Yksi yö tuolla nyt kuitenkin menee. Loppureissun ohjelmassa on vielä Itä-Suomen Yliopiston alumnitapaaminen, joka sattui sopivasti Strasbourgiin. Luvassa tutustumista Euroopan Parlamenttiin sun muuta patsastelua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti