Kulinaristinen näkökulma

Ranska, tuo kulinaristien luvattu valtakunta. Odotukset paikallista keittiötä kohtaan ovat korkealla, mutta ensimmäinen viikko oli tällä saralla lievä pettymys. Tosin olimmehan pettyneitä myös viime kesän Italian reissun safkoihin, joten joko olemme ylikriittisiä tai sitten päädymme aina vääriin ravintoloihin. No, tällä kertaa oli jo etukäteen tiedossa, että Alsacen saksalaisvaikutteinen (lue lihapitoinen) perinneruoka tuskin Tiinalle maistuu.

Ensimmäinen viikko mentiin kuitenkin pitkälti Pihlan aikataulujen mukaan ja heti kättelyssä tuli selväksi, että pikku prinsessan aikataulut eivät sovi yhteen ranskalaisten ruokailuaikojen kanssa. Toisena päivänä yritimme löytää klo 17 aukiolevaa ravintolaa (joita tässä kaupungissa on kuitenkin jonkun arvion mukaan parituhatta), mutta tulokset olivat laihoja. Ravintolat ovat auki lounasaikaan, jonka jälkeen ne sulkevat ovensa. Illallisaika alkaa yleensä siinä klo 19, jolloin ovet aukeavat taas. Maanantaisin suurin osa ravintoloista ja itse asiassa myös kaupoista on aamupäivän kiinni. Eli olemme joutuneet ravintoloiden osalta menemään hieman massalinjalla. Toisin sanoen, olemme syöneet liian usein liian lähellä katedraalia. Tuttu ilmiö lukuisista muista kaupungeista: ylihintaista ja mitäänsanomatonta ruokaa.

Onnistumisia kuitenkin löytyy myös. Yliopiston lähellä ollut paikallinen pikku rafla tarjosi erittäin hyvän meripainotteisen lounaan. Eilinen räjäytti kuitenkin pankin. Tarkoituksena oli lähteä Timon kanssa aamupalalle jonneki Petite Francen idyllisistä kortteleista. Tyypilliseen tapaamme lähtö kuitenkin venyi, emmekä oikein löytäneet kunnon ruokailumestaa. Lounasaika oli jo lähellä, joten päätimme syödä saman tien lounasta ja otimme aika sattumanvaraisesti kohteeksemme erään italailaisen raflan, joka sattui osumaan reitillemme. Erinomainen valinta. Lasagne: yksi parhaista joita olen koskaan maistanut. Tiramisu: fantastinen. Ja nyt kirjoittaa kuitenkin mies, joka on maistanut  suosikkijälkiruokaansaTiramisua ainakin 10 eri maassa. Ja useinmiten pettynyt. Tällä kertaa ei siis tarvinnut pettyä ja Tiinakin vaikutti erittäin tyytyväiseltä pitsaansa. Loistavaa!

Pihlan ruoka on tietty haaste sinänsä. Tähänkin varauduimme jo etukäteen lähettämällä Timon asunnolle 19.3 kg vauvanruokaa odottamaan saapumistamme. Hyvä veto, vaikka tuolloin kyseenalaistinkin Tiinalle idean järkevyyden. Jauhemainen äidinmaidonkorvike maksaa Ranskassa noin 15-20 euroa, kun vastaava tuote Suomessa maksaa noin 5 euroa. Valmiita tetroja täällä taas ei ole lainkaan. Vauvansoseita on maustettu mm. hunajalla, vaniljalla ja kekseillä! Täh!?! Näinköhän prinsessalle maistuisi suomalainen perunasose, jos totutettaisiin neiti vaikkapa vaniljanmakuisiin tuotteisiin tuossa puolen vuoden kunniakkaassa iässä. Lisäksi kollegani Hannu, joka oli jokunen vuosi sitten Pariisissa 4 kuukautisen poikansa kanssa vastaavalla visiitillä, tiesi kertoa jo Suomessa että ranskalaiset lisäävät suolaa soseisiin. Tätäkään ei Suomessa näe. Haaste on ratkaistu lähinnä niin, että Tiina tekee Pihlan soseet itse. Hyvin näyttäisi maistuvan!